Kuvatunnelmia pikkuketun 1vee päiviltä + vähän muutakin turinaa

Ajattelin laittaa kuvatunnelmia pikkuketun synttäripäivältä, vaikka kuvat ovatkin jälleen taattua Samsung-laatua. ;)

Pikkukettu Maj-Lis Pesonen syntymäpäiväkakku; naudanmahasydän ja luukarkit koristeena


Sankari sievästi odottaa lupaa päästä nauttimaan herkuistaan


Ja eikun syömään... Hyvin tuntui maittavan...


Maj-Lis sai synttärilahjaksi yhden varmaan maailman rumimmista, mutta ah-niin-ihanasti-rapisevasta-ja örisevästä lelusta


Jokseenkin arvasin pikku-neidin pitävän lelusta... siitä kun lähtee kivoja ääniä...


Se retuutti lelun heti omaan petiin ja kyllä yritettiin majavaa listiä tavalla jos toisella...


"Elä häiritse, mulla on leikkituokio kesken!"


"Mami, tää on Mun ikioma lelu, eikö olekin?"


Synttäreitten kunniaksi käytiin laguunilla uimaretkellä ja koko poppoo simmaili niin onnellisina (myös Dea, liivit päällään). <3 Kauan ei ehdittu uintiretken jälkeen huilia, kun mupsut pääsivät vielä illan agitreeneihin. Sanoinkin, että jos nyt ei uni tule koplalle, niin ei sitten koskaan. Vaan tulihan se uni... =) Ja hyvä niin... ..sillä seuraavana päivänä oli tiedossa rankka kyläilysetti Kylmälä/Inkoo suunnalla. Ensin meitä kestitsi koko iltapäivän ajan Kylmälässä Dean kasvattaja Sari perheineen, minkä jälkeen suunnattiin illaksi Inkooseen Nanen ja Majn lapsuudenkotiin Nappulavaarojen kimppalenkille ja tietenkin Syömään. =D Suurkiitos Sari ja perhe sekä Era ja perhe + kaikki te ihanat Nappulavaaralaiset, jotka paikalla olitte! Oli ihan mahtava päivä teidän kaikkien seurassa. Kotimatkalla tosin riitti jännitystä, kun melkein pari tuntia Inkoosta ajeltiin kotiin kaatosateessa taivaan välkkyessä aika ajoin salamoista. Meinasi paikoitellen usko jo loppua kotiinpääsyyn, muutta ehjänä perille päästiin onneksi. Huomaa kyllä, että ollaan oltu lomalla, vaikka vasta toista viikkoa viedään. Jos noi apinat osais puhua, ne varmaan vaatisivat jo pakollista omaa kesälomaansa. =) Tänään mun aamuseureeni näytti tältä:

"Lähetäänkö lenkille?"-toteamus sai koplan kylläkin hetkellisesti virkoamaan ja reippaana ne jaksoivat mammaa metsässä juoksuttaa parin tunnin ajan. Koiinpäästyämme tosin kaikki kaikkos omille paikoilleen vetelemään onnellisten pienten koirien unia <3

Pitää vielä kertoa tarina laumamme uusimmasta jäsenestä, Börtestä... ;) Koirat olivat viikko takaperin parin tunnin ajan mun äidillä hoidossa/kylässä, mun käydessä ostoksilla siellä suunnalla. Mun tultua ostoksilta käytiin jokseenkin tällainen keskustelu: Äiti: "Musta tuntuu, että Majlla on mielikuvituskaveri." Minä: "Jaha. Mitenkä niin?" Ä:"No kun se murisee ja hyökkäilee pöydän alle yksikseen." M:"Oisko nyt kuitenkin, että Dea tai Nane ois ollu siellä pöydän toisella puolella..." Ä:"Kuule, on pikkulapsillakin mielikuvituskavereita, kyllä Majllakin voi olla!" M:"Selvä. Majlla on siis mielikuvituskaveri..." Ja näin Majn mielikuvituskaveri jäi elämään ja sai illalla nimekseen Börte. =) Börtelle on nyt hihitelty useaan otteeseen... Reissussa tosin kun Majlta kysyin, että missäs Börte on?!, niin se kävi lätkäisemässä tassulla Deaa... Kuten arvelinkin, Börte saattaa kuitenkin olla ihan aito, olemassaoleva otus, nimeltään Dea (tai Nane). =D

Vielä kun tässä nyt innostuttiin tarinoimaan, niin kerronpa senkin miten ihana rotu sheltti turkkeineen on näyttelyitä ajatellen. Tänään asiaa siis lenkillä pohtineena. Ensi viikolla ollaan lähössä Kouvola-Heinola-näyttelytourneelle, jonne alunperin ajattelin ilmoittavani vain Nanen ja Majn, syystä, että Dealla oli karvanlähtö. Ilmoitin sitten kuitenkin Deankin, eihän siinä mitään menetä. No, kuinka ollakaan, Dea on kasvattanut jo tovin hienoa uutta tukkaa karvanlähtönsä jälkeen ja on siltä osin kyllä kehäkelpoinen. Hyvä siis, että ilmoitin sen mukaan. Mutta mutta... Pikku-kettu sitten päätti 1-vuotis kekkereidensä kunniaksi tipauttaa koko turkkinsa... Ja sen kun luulin vielä hyvinkin olevan turkissaan noiden karkeloiden aikaan. Uimavedet ja harjaukset veivät viimeisetkin pohjavillat ja kohta näyttää siltä, että päälivillat saan kaapia lattialta, säästää ja liimata tohon koiraan takas kiinni, että sillä olis kehässä ees ne kaksi karvaa ristissä... Huoh. Nane sentään on semiturkissa; turkkia on lähtenyt, mutta on sillä sitä vielä sen verran, että kehtaa kehään viedä. Vaan koska ilmot on maksettu kaikista, niin kehään mennään, koko poppoo, oli biksut tahi ei. Niin. Että tiedäpä sitten kuukausi etukäteen näyttelyihin ilmotessas kannattaako sitä ilmoa ylipäänsä laittaa menemään vai ei... =D Näillä mennään.

Rattoisaa viikonloppua kaikille!

Pärnun reissussa - tällä kertaa ilman kehäkarkeloita

Viime viikonloppuna lähdettiin Pärnuun viikonloppureissulle - tämä reissu oli puhtaasti huviloma. Asuntoautolla mentiin ja majoituspaikkana toimi tuttu ja varma Konsen leirintäalue. Tallinnan päässä kävimme hakemassa Loomaklinikalta (eläinlääkäristä) Drontal Compit nassuihin ja leimat operaatiosta koirien passeihin. Ja sitten menoksi, 123km suoraa tietä Pärnuun saakka.

Tässä kuski-Pesonen tähystää - joko ollaan perillä?


Kuvat ovat taas kännykkäräpsyjä, vaikka kamerakin mukana reissussa oli. Ei vaan tullut sillä otettua yhtään kuvia. =)

Maimi PeTonen matkusti taas lellivauvana mamin sylissä ohjaamossa koko matkan. Eipä niillä isoillakaan ollut yhtään huonommat oltavat takaloosissa... Kameraan ikuistettuna herkutteluhetki enon kanssa.


On se niin ihanaa reissata noiden murmeleiden kanssa, kun ne on niin helppoja matkakavereita. <3 Nauttivat kaikesta touhusta ja tohinasta muiden mukana ja kun tarpeeksi alkaa väsyttää ne pistävät maate. Ensimmäisenä iltana Nane aiheutti tosin hillittömät naurut pikku tempauksellaan... Olimme tulossa kaupungilta syömästä ja jo leirintäalueen porteilla kuulimme auton töötin huutavan yhtä soittoa... No kukas muu se siellä töötin päällä seisoikaan kuin Käpylehmä. =) Leirintäalueen pitäjä seisoi neuvottomana kuskin oven vieressä ja Nane seistä jökötti itsepäisenä töötin päällä ja toljotti ulos. Onneksi leirintälueen pitäjältä löytyi huumorintajua... Tarina ei koskaan kertonut, kuinka kauan Nane siellä rääkkää oli huudattanut, mutta ei toivottavasti kovin kauaa... =) Ainakin hymyjä irtosi seuraavanakin päivänä. Aamun tunnelmia... Päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä...

Lauantaina lähdimme heti aamusta kävelemään ja shoppailemaan keskustaan. Rattoisasti reissussa kului se nelisen tuntia. Ja kopla oli valmista kauraa reissun jälkeen. Huomiota sai kolme pientä koiralasta tallustellessaan Pärnun katuja; "ilusaa" ja "hästiä" kuultiin taasen ja hymyjä ihmiset soivat somalle kolmikolle. Laitapuolenkulkijan oloinen kaveri kävi rapsuttamassa koiria ja niistä kiinnostuneena kyseli (mm. paljonko maksavat...). Tästä tosin sain päähäni salaliittoteorian, jossa kohta joku koirista on jonkun auton peräkontissa matkalla kohti pentutehdasta, joten hieman kiristelin remmejä... Hemmo kuitenkin kiitti ja hävisi, eikä kukaan yrittänyt anastaa mun kultakimpaleita. =) Varovaisuus kuitenkin ehkä on joskus hyvästä, sen verran kurjiakin juttuja kuullut kuitenkin tuolta baltianmaan reissuista...

Pärnun keskustassa mami, mupsut ja eno


Ylläripylläri Pesonen stalkkas tipulintuja...taas...


Reissun jälkeen pikku naurunassut jäivätkin sitten vaunulle lepimään (ja juu kuskin penkille iskettiin tavaraa, ettei töötti huutaisi tänäänkin) muiden lähtiessä hiekkarannalle ja ruokailemaan.

Tytöt väsyneinä, mutta tyytyväisinä


Deaa ja Nanea naurattaa


Loma, ranta ja aurinko


Reissukeli oli kohdillaan...


Rentoreiskat päikkäreillä...


Kun ranta puistoineen oli nähty ja ihmetelty käytiin taas ulkoilemassa ja hengailemassa koirien kanssa. Ne vaan oli tyytyväisiä ja väsyjä. Illaksi jäivät vaunulle nukkumaan, muiden suunnatessa kaupungille.

Maj-Lis ihan väsynä...


Seuraavana aamuna käytiin vielä talsimassa Pärnun katuja ennen Tallinnaan suuntaamista. Suur-Joen varren tutut reititkin käytiin nuuskimassa.

Mami ja mupsut Suur-Joen rannalla


Tallinnassa vielä käveltiin, syötiin ja shoppailtiin sen aikaa mitä laivanlähtöä jouduttiin odottamaan. Koirat jäivät hyvin tyytyväisinä autoon nukkumaan laivamatkan ajaksi.

"Korkki kiinni ja kotiin!" tuumii Maj-Lis Pesonen Tallinnan tullissa


Sellainen ihana viikonloppureissu oli meillä!

Onnea Maj-Lis Pesonen!

Pikkuinen ystävämme, aina iloinen ja virrakas lilliputti, kainaloiseni Maj-Lis Pesonen viettää tänään ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Hiphei ja tassut kaakkoon! Paljon onnea kultapupusellemme <3

Onnea myös Majn sisaruskatraalle; Dipille, Jesperille, Myylle ja Eetulle!