Toipilaan kuulumisia ja sukulaislenkkiä

* Toipilaan kuulumisia ensinnä. Hienosti on leikkauksen jälkeiset päivät sujuneet. Alkuun kauluri meinasi aiheuttaa neidissä lieviä raivonpurkauksia, mutta kun vaihtoehtona oli mamin tekemä puku, niin johan alko kaulurikin kelpaamaan ja nyt neidillä ei ole mitään ongelmia sen kanssa. =) Dea on todennut, että kauluriin saa kätevästi aurattua lunta ja heiteltyä sitä itselleen, on vallan hupaisa näky tehdessään sitä. Leikkaushaava on siisti; sitä ollaan suihkuteltu ja Cothivet on ollut käytössä ihan noiden kahden muun vuoksi, etteivät vaan mene avittelemaan Deaa haavan "puhtaanapidossa". Onneksi Dea on osannut ottaa aika rauhallisesti; hyppää kyllä sohville ja välillä meinaisi meno yltyä Majn kanssa vähän turhan railakkaaksi pihalla, mutta uskoo komentoa ja esim. korkeampaan sänkyyn ei itse hyppää, vaan odottaa prinsessahissiä saapuvaksi. ;)

Dea on ollut erittäin iloinen, häntä heiluu entiseen malliin ellei vielä vinhemminkin. Se mikä on ollut silmiinpistävää, on neidin yletön läheisyydenkaipuu. Pari yötä sitten heräsin siihen, kun Dea piippasi sängyn vieressä (laitoin siis omaan koppaan nukkumaan, normistihan ne nukkuu sängyssä). Vein Dean ulos, mutta kyse ei ollut sellaisesta hädästä, sillä neiti paineli sisäänpäästyään kauhealla kyydillä sängyn viereen ja meni "nosta-mut-tonne"-asentoon. Päästyään mun viereen nukkumaan, se painautui todella tiiviisti kainaloon. Nukkuuhan se yleensäkin vieressä, muttei noin tiiviisti. Lisäksi hakeutuu koko ajan lähelle, haluaa olla sylissä jne. Olen ajatellut, että jos kuitenkin kipuja on, vaikkakin edes vähäisessä määrin ja siksi hakeutuu niin lähelle. Olen erittäin tyytyväinen päätökseemme leikkauttaa Dea, sillä olen kuullut pelkkiä positiivisia asioita steriloiduista nartuista (+lisäksi märkäkohdun riski katoaa).

Tässä toipilas leikkausiltana, "Mami, I see little green men..."


Toipilas leikkaushuuruissaan...


*Eilen oltiin lähes koko päivä Inkoossa, Nappulavaarojen lenkillä. Sukulaiskoiria oli taas kivasti paikalla ja kakarat saivat hyvät rallit lenkillä aikaiseksi. Meille ihmisille Era oli järjestänyt "maastotreenit" läheiseen metsään. ;) Pari tuntinen kului lenkillä nopsaan ja lenkin päätteeksi päästiin taas herkuttelemaan Jarin valmistamaa maittavaa ateriaa. Ruoan päätteeksi olisi voinut ottaa tirsat, sen verran alkoi ramasemaan. Kiitos kaikille lenkki- ja höpötysseurasta ja Eralle ja Jarille kiitos päivän järjestämisestä! Alla kuvia lenkiltä.

"Jos umpihankeen halajat nyt, et takuulla ylläty..."


Tauokopaikan touhuja


Minä olen Maj...


Ja minä olen Hitsi...


Yhdessä elettiin elämämme ensitaipaleita...


Nanen velipoika Tuima ja Nane


Nanen siskopuoli-Tiuku ja velipoika-Tuima


Miten niin sukulaisuus havaittavissa?! ;) (muutakin kuin äänestä...)


"Vau, kattokaa mitä Nanen velipoikakin osaa?!"tuumii Maj


Keppiriemuilua


Nanella astetta päheempi keppi...


"Ihana ihana sinä Inkoolainen tyttö" tuumi Tuima Majta jaanatessaan


"Muuutsiii, miksi ku-kaan ei tajuu heittää mulle keppiä!?"


Majlle on muuten nuoreen ikään mennessä ehtinyt kertyä jo aikamoinen läjä kosiomiehiä. En tiedä mikä Majssa on, mutta monet urokset tuntuvat pitävän sitä hyvin valloittavana nuorena neitinä. Neitiä on jaanannut niin Pikku-musta, Rossi, Ando, Hitsi kuin oma velipoika-Jesperkin (viime lenkillä) ja nyt viimeisimpänä Majhin tulisesti ihastui Tuima. Liekö Maj näitä aina-hyväntuoksuisia-tyttöjä, kun noin pojat siitä villiintyy.