Meillä on menneellä viikolla tutustuttu raakaruokinnan maailmaan. Viikon takaiselta Inkoon reissulta kun tarttui matkaan vähän pakastimen täytettä. Koirien herkkuparatiisi oli
Taikamuona. Aamuisin kopla on edelleen saanut desin papana-annoksensa, mutta iltaruoka on koostunut sitten raakaruuasta. Viikon testauksen perusteella sanoisin seuraavaa: Ruuan maittavuus kymppi plus, jopa Dea nappasee villillä vimmalla murkinat kädestä. Kakat pienempiä ja kiinteämpiä, paitsi Elkulla, jolla alkuun tuli kummallista leveää "nauhamaista" pökälettä, nyt sekin tasaantunut. Jätösten haju ei ole niin vahva kuin aiemmin. Luiden jäpeltäminen tekee hyvää ei paitsi hampaille vaan myös mielelle. Pikkuhiljaa totuttelen koplaa uusiin ruokiin, Elkkua varmaan vähän hitaammin kuin Deaa ja Nanea. Mustiaisten vatsat ovat aina kestäneet uusia ruokia tms, eivätkä ne ole kärsineet ripulista yhtä kahta ripulikakkaa enempää. Elvarilla on joskus ajoittain ollut herkkävatsaisuutta, ei suuremmassa mittakaavassa kuitenkaan hälläkään. Tää tahtoo kuitenkin pelata varman päälle. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Sunnuntaina kävimme keikaroimassa näyttelykehässä Lohjalla. Mä olin taasen varustautunut hirrrveen hyvin näytelmiin; toinen koira pihkassa (kirjaimellisesti) ja toinen nuutuneena alkaneista juoksuistaan. Hiphei huraa! ;) Kiva reissu kuitenkin oli, vaikka ajoittain pureva tuuli ja pienesti vihmova tihku aiheuttikin kohmeutta ja jäykkyyttä nivelissä. Ois pitänyt vaan varustautua talvihanskoin ja -tamineinen. Mukava oli nähdä tuttuja kehänlaidalla ja turista. Tuomarina oli tuore shelttituomari Maija Sylgren, miellyttävä nuori "täti", joka käsitteli koiria hyvin kauniisti, kirjoitutti pitkät arvostelut ja mittasi lähes kaikki koirat... Meille mittaa saatiin kummallekin sentti puolitoista vähemmän mitä ne virallisesti taitavat olla, mutta tuomari totesi itsekin, että mittausolosuhteet vaihtelevat. Ja olihan sen tuomari pakko erehtyä käsi laittamaan juurikin siihen pihkaklönttikohtaan... Klups. Siinä sitten rehellisesti kertomaan, että pihkaahan se, toivoin tosin ettet olisi sitä huomannut... ;) Mitäköhän hän ajatteli meistä; tuoda nyt koira pihkaa tukassaan kehään.. No meidän isäntä totesi, että olisit sanonut, että ainakin meillä koirat käy ulkona ja lenkillä. =) Molemmille tuloksena EH kivojen arvostelujen kera, jotka tässä alla:
Dea
"4v. Oikeat rungon mittasuhteet omaava narttu, jolle toivoisin litteämään kallon. Hyvät korvat. Kauniit tummat silmät. Oikea purenta. Riittävä kaula. Hieman pyöreä rintakehä. Toivoisin paremmin kulmautuneen etuosan. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu takaa hieman hataasti ja edestä löysin kyynärpäin. Oike karvanlaatu. Rauhallinen käytös."
AVO EH
Nane
"3v. Oikeat rungon mittasuhteet omaava uros, jolla hyvä sukupuolileima. Oikealinjainen, kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Kauniit tummat silmät. Oikea purenta. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi silmien alta. Toivoisin pidemmän kaulan ja paremmin kulmautuneen etuosan. Oikea rintakehän malli. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hieman lyhyellä etuaskeleella, muuten hyvin. Hieman ylprä hännästään. Hyvä karvanlaatu ja väri"
AVO EH
Näyttelyn jälkeen kävimme santsaamassa ruokia Inkoossa, kun ihan melkeen vieressä oltiin. Pikainen ruoanhakureissu venähti taas hyvän mittaiseksi toviksi. Pääsin Hemulina haahuilemaan ja tutkailemaan kaikkia suloisia, ihania kasveja ja kukkia kartanon puutarhaan. Voi kun meilläkin sitten joskus... *huokailee* Tähän väliin varoituksen sana; Te puutarhojen omistajat, jotka auliisti olette luvanneet meille pistokkaita antaa, odottakaahan kun saamme pihan siihen kuntoon, että kasvillisuutta kaivattaisiin, me varmasti änkeydymme kylään. =)
Tässä vielä loppuun muutama kuva Lohjan näyttelystä. Kuvat Sirpa Armisen käsialaa.
"Miten niin ylpeä hännästäni!?" Kuva Sirpa Arminen
"Mitä sanoit? Sanoitko namia? Pitikö seurata? Eiku mitä?" Kuva Sirpa Arminen
"Ei kai sun pipaas kiristä mami? Mulla ainakin on hauskaa!" Kuva Sirpa Arminen
"Mikää ei voi masentaa, ei oloa parempaa, chillaa meidän kanssa!" Kuva Sirpa Arminen
