lauantai 26. toukokuuta 2012

Kesän ensi pulahdukset ja Tuomarinkartanon näyttely

On tää suvi niin armasta aikaa. Etenkin luonnon hento vihreys ja ensimmäiset aurinkoiset, lämpimät päivät saa suun leveään hymyyn. Aurinko on hellinyt koko viikon ja ulkona on kelvannut oleskella. Koivun ennätyksellisen kauheat siitepölymäärät tosin ovat välillä tehneet ulkona olemisen ihanuudesta asteen ankeampaa. Lisäksi näimme metsässä tällä viikolla kesän ensimmäisen kyyn, yök! Onni oli matkassa, kun hetkeä aiemmin olin ottanut koirat kiinni, eivätkä ne näin ollen päässeet tekemään lähempää tuttavuutta tuon iljetyksen kanssa. Vainoharhaisuushan tuosta kohtaamisesta jäi jälkeensä; sitä kuvittelee joka kepin ja juurakon liikkuvan... =/

Alkuviikosta koirat pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä järvelle, kun Mariannen ja tyttöjen kanssa suhasimme Röykkään iltalenkille. Voi sitä rajatonta riemua, kun pääsivät uimaan! Nane ja Nelli kimpassa hakivat keppejä vedestä, muiden toimiessa vastaanottokomiteana rannalla. Kuitenkin talviturkin heittivät kaikki, toiset kokonaan, toiset kahlailemalla. Uinnin jälkeen vetivät semmoista rallia pitkin rantaa, että oksat pois. Tehokas kuivauskeino ;)

Tällä viikolla saimme lisäsyyn hymyyn, kun sain otettua pari päivää ylityövapaita. Johan sattui kauniit päivät. Avot, s'il vous plait! Ja me nautimme, nautimme niin kovin. Hain vielä vähän lisää kesäkukkasia Multasormesta ja niiden istuttelussa auttoi koplakin jälleen mielellään. Nyt pieni terassimme, rauhamme tyyssija, on niin suloinen että (kunhan ei vilkaise täysin keskeneräisenä olevaa takapihaa). =D

Enkelipelargoni, verbena ja neilikat

Suloinen sinitähtönen

Aidan koristeet

"Picapoo!" sanoi pikkuinen orvokki

Violetti lumihiutale


Perjantaina lähdimme kauniin auringonpaisteen saattelemana, aamutohinoiden jälkeen, kohti Inkoota ja Naperoisen lapsuudenkotia. Voi liikkis sitä rakkautta, mitä se liekutti Eralle ja Jarille <3 Koirista paikka oli paratiisi, hemmoteltiinhan heitä heti suussasulavilla herkuilla. Oli jopa niin laadukasta palvelua, että ihan pöydälle asti nostettiin syömään ;) Tämä tosin ulkotiloissa. Maisemat Inkoossa ovat aivan mahtavat! Niistä saimme nauttia, kun kävimme lenkillä läheisellä rannalla/kallioilla. Nane ja Milli-bordercollie kävivät ottamassa iloa irti merivesiuinnista, sillä välin kun Elvis kiljui ääntään käheäksi aalloille/mulle ja Dea hörhötteli tapansa mukaan omiaan. Laiturilla istuskelun kruunasi "suulliset" vadelmaskumppaa ;) Tämä ilo oli tosin vain ihmisille. Lenkiltä palattuamme Nane sai tärkeän jobin toimia kahden kääpiösnautserivauvan ensikosketuksena toisen rotuisiin koiriin. Nane osaa olla nätisti vauvojen kanssa, ei tyrky eikä hätky. Olihan söpösiä vauvoja <3 Koko päivä iltamyöhään asti vierähti huomaamatta hyvässä seurassa ja kauniissa ilmassa. Nappulavaaran kartanon väkeä kestityksestä tahtovat kiittää Perifeerian peräkylän pientilalliset!


Tänään vietimme puolestaan aamupäivää Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella näyttelyssä. Sää oli mitä parhain, tosin olisi ehkä pitänyt muistaa koirien nestetankkauksesta ja viilentämisestä huolehtimisen lisäksi huolehtia myös omasta olosta, jossakin kohti kun alkoi silmissä sumentua ja olo oli hieman hutera. Mutta selvittiin. Omaa vuoroa odotellessa tapasimme joitakin tuttuja sekä saimme uusia tuttavuuksia. Useimmitenhan nämä uudet tuttavuudet ovat sieviä shelttityttösiä, joita tuo yksi gigolo luokseen houkuttelee. ;) Dea puolestaan mieluusti kömpi makaamaan häkin uumeniin, paahtavalta aurngonpaisteelta karkuun. Tuomarina näyttelyssä oli Piia Enlund, collie- ja shelttikasvattaja.

Nane-mies oli ensinnä vuorossa. Herra jaksoi hienosti keskittyä esiintymiseen. Se osaa luonnostaan poseerata nätisti, eikä tarvitse namittaa koko aikaa, kun herra jaksaa törröttää niin hienosti, mun pieni mies <3 Liikkeetkin meni musta tosi kivasti, ravasi nätisti (paitsi lopun yhteiskehässä pomppelehti vähän) ja ensi kertaa se ei tainnut kertaakaan nostaa häntää selkälinjan yläpuolelle. Ei se häntää täydellisesti kantanut (oli piirun verran alle selkälinjan), mutta hienosti sallitun rajoissa kuitenkin. Hiphei! Tässä arvostelu ja tulos: "Erittäin hyvä tyyppi. Keskikokoinen. Hyvä luusto. Hyvä pään tyyppi. Erinomainen alaleuka. Silmät voisivat olla hieman suuremmat. Kauniit korvat. Sopiva kaula. Hyvin kehittynyt runko. Kaunis polvikulmaus. Kevyet ja vaivattomat liikkeet. Erinomainen hännänkanto liikkeessä. Hyvä karvanlaatu. Esitetään erinomaisesti."
AVO ERI

Pienen huilitauon jälkeen oli Dea-prinsessan vuoro päästä ketkuilemaan. Se oli jotenkin vähän vaisu (yleensähän tämä enteilee juoksuja). Ei komennellut mua kehässä, kuten normaalisti ja kävi liikkuessa hieman hitaalla. Pilke silmäkulmassa oli kuitenkin mukana, kuten aina. Dea oli nuupsuudesta huolimatta ERI:llä luokkansa kolmas saaden myös SA:n. Tuomari sanoi, että sijoittuneet olivat hyvin tasokkaita liikkujia. Minun pieni nuupsu-prinsessa <3 Tässä Dean arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen, mittasuhteiltaan oikea, hyvä luusto. Oikeanmallinen pää. Hyvä otsapenger. Alaleuka voisi olla vahvempi. Kauniit silmät, erinomaiset korvat. Sopiva kaula. Hieman pyöreyttä kallossa. Hyvä askelpituus, voisi liikkua tehokkaammin. Hyvin kannettu häntä liikkuessa. Hyvä karvapeite. Rauhallinen käytös."
AVO ERI 3 SA


Ihanaa, vielä huominen jäljellä viikonlopusta. On se vaan mahtavaa! Me jatkamme nyt iltapuhteita ja jos sitä vaikka ihan Euroviisuja innostuisi katsomaan vähän aikaa. ;)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kukkia, kisakatsomoa ja kakkaa

Kuluneella viikolla on ihasteltu saapunutta kevättä pitkillä metsä- ja peltolenkeillä. Koska aloitimme multasormen uran viime joulukuussa melko hyvällä menetyksellä amaryllisten kanssa, päätimme tuoda hieman luontoa myös takaterassillemme kesäkukkien muodossa. Eilen vihdoin ja viimein tartuimme tuumasta toimeen. Päätimme saada kukkaloistoa kisakatsomoa varten. Oman kolmikon lisäksi sain kaksi lainamupsua avukseni puutarhahommiin.

Vilpolan eripätevä puutarhuriporukka

Poppoo oli avuliaasti mukana möyrimässä multaa ja valitsemassa kukille sopivia ruukkua. Työn edetessä ja aina silmän välttäessä, joku onnekas pääsi livahtamaan mun selän taakse syömään hönsgödseliä kukkaruukuista. Viattomista viattomin Elvis aina oikein mulkaisi, kun kielsin syömästä kanankakkaa. No ymmärtäähän sen. Pojan mielestä piha täynnä herkkuja ja emäntä jaksaa nalkuttaa pikkuseikoista. ;)

Lopputuloksena meillä oli kesäkuntoon siistitty takaterassi kesäkukkineen sekä rauhallinen koiraviisikko.

Orvokit, pelargoniat ja hopealehdet

Ruukkuasetelmat; joissa lobeliaa, murattia, pelargonia sekä lumihiutale

Muiden ihastellessa kukkia Nane tarjosi Nellille heinälounaan talonnurkalla <3


Lauantai-illalla lähdimme vielä Nukarille iltalenkille ja tapaamaan Neroa ja emäntäänsä. Pentukoira oli edelleen yhtä rauhallinen ja hellyyttävä, lisäksi nyt se jo vähän yritti mennä mukaan kolmikon rillutteluihin. Pikkukoira väsähti lenkin jälkeen ja rauhallisesti seuraili "aikuisten koirien" leikkejä ja tohotusta. Elvari the kakkamaakari pääsi kuin pääsikin emännän kovasta komennosta ja haukansilmistä huolimatta livahtamaan hevosten aitaukseen (tyhjään kylläkin), jossa se kohtasi taivaan. Kasoittain tuoretta, senpäiväistä, hevosenkakkaa. Ja kuinka se kieri ja kieri... Yöh. Takaisin tullessaan sen silmät loisti ja naama oli isossa virneessä ja voi kuinka keveä olikaan sen askel. Niimpä niin. Hajukin oli aika taivaallinen. Kopla käväisi myös tallissa tutustumassa näihin isoihin kakkakoneisiin. Eivät kyllä olleet kovin otettuja visiitistä. Nenät nuuski vinhasti, mutta muutoin hepat oli niistä aika kauheita. Ne suuret kakkakoneet hönki kuin tuliliskot päin naamaa ja hörähtelivät ja melkein söivät ja potkivat itsensä ulos karsinoista odottaessaan iltaruokaa. Elvari tuumasi, jotta hän haluaa edespäinkin tehdä tuttavuutta vain ja ainoastaan kakkakoneiden tuotosten kanssa. Kotona Elvari valitettavasti joutui vaihtamaan kakantuoksun turkistaan omenentuoksuun, ei sen vieressä olisi muuten kyennyt nukkumaan. =D

Mahtavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! Tänään tsempataan Suomi pronssille, koska kiiltää se pronssikin, kun valotus on kohillaan ;)