perjantai 21. elokuuta 2009

Dean liitelyä ja naksuttelua

Emännällä on taas lapa ja selkä soikeena ja melkeen, mut vaan melkeen meinas jäädä Dean eiliset reenit väliin. Onneksi Dealla on maailman paras ja ihanin kummitäti Satu, joka lähti kuskiksi ja assistentiksi reeneihin. Kiitos Satu!!! Dea huikkailee tossa et oot yliveto tätskä! =D

Dea näytti taas juoksunaikeitaan merkkailemalla lämmittelyssä joka toiseen (ellei enempäänkin) puskaan mikä vastaan tuli. Malttoi kuitenkin keskittyä reeneissä, huolimatta kasvihuoneen katolla rämistelevistä ukkeleista. Otettiin alkuun uutena asiana keppejä verkolla. Alkuun mamilla ja sen myötä Dealla vauhti oli vähän hitasanlaista, mutta siitä se lähti. Itseksemme (Satun avustuksella) harjotellessamme saatiin tatsia siihen hommaan ja lopuksi Dee meni jo aikas sulavasti siellä keppiverkko-härpäkkeen sisällä. Neidillä tais olla ihan kivaa, ainakin se siihen malliin taas hymyili ja häntää töttösi ylöspäin. Toisena uutena asiana otettiin keinun ylösnousua; Dea meni reippaasti ylös, saaden lopussa namipalkkansa. Mun täytys vaan muistaa olla näyttämättä mitenkään, et mulla on namia hyppysissäni, sillä sillon Dea tahtoo lähtee "käden vietäväksi". Eli ei palkkaa noilla esteillä käsissä. =) Harjoiteltiin, taas Satun avustuksella, myös kontakteja. Dea tulee alas reippaasti, mutta tahtoo heittää takapuolen sivuun alastullessaan. Satu hieman hidasti neidin menoa remmin avulla ja saatiin muutamat onnistuneet kontaktin otot.

Kolmantena uutena asiana otettiin rengasta. Tässä kohden taas Dea sanos et "wtf", kun kouluttaja tuli pitämään sitä kiinni renkaan taaksen, mamin mennessä toiselle puolelle. Kyllä se renkaan teki, mut vähän koko ajan kouluttajaa vilkuillen. Satu sitten tuli tuttuna tätinä pitämään kiinni ja Dea meni renkaan hienosti! Ihan loppuun otettiin vielä putki-hyppy yhdistelmää valssaten. Deeda oli vallan mainio, mut mamma taas ihan hukassa. Mulla oma liike pysähtyy kun seinään, kun koira jatkaa eteenpäiun. No..Ehkä mä joskus opin! Deeda teki myös ekat "karkaamiset" näissä harkoissa. Se ei kertaakaan ole karannut mun hyppysistäni/viereltäni mihinkään, mut nyt.. Kouluttaja selosti mulle tosta liikkeen jatkumisesta ja sanoi et tee uudestaan vielä ja ota koirakin mukaan. No mä vähän ihmetellen et miten niin koira mukaan. Ja kun aloin kattoa, niin meidän neiti vetää häntä putkella ulos treenihallista kauheeta vauhtia. Sieltähän se pihalta löytyi lirkuttamasta Misti, Medli ja Bea shelteille, jotka odottelivat omien treenien alkua. =D Se oli bongannu kaverit ja lähteny niitä moikkaan. =)

Mamman sydäntä lämmitti, kun kouluttaja kehui Deaa reippaaksi, joka ei pelkää mitään tehdyistä asioista. On siinä etunsa et on vähän tomppeli; ei Dea tajuu ressata/pelätä uusia asioita/esteitä, siitä vaan on kivaa vouhkata meneen! =) Mamman prinsessa <3

Reenien jälkeen haettiin ÄssäT-tiimin tytöt ja meiän pojat mukaan ja mentiin vielä kiertään Kiljavan lenkki. Voi elämänkevät sitä menoa, mitä ne Nappulaiset taas piti... Ne on ku paita ja peese päästessään tohiseen keskenään! <3 Ja isot siinä säestää (komentaa) pieniä, tosin Dea kuvittelee olevansa sekin ihan pikku-pentu vielä ja menee sumeilematta mukaan naperoiden leikkeihin, jos ne vaan sen mukaan huolii. =) Kiitos tytöt iltalenkkiseurasta!

Tiistaina kävin shoppailemassa Hkään Mustissaja Mirrissä, kun siellä oli kaikki puoleen hintaan. Löysin näille kasikymppisen muovikopan patjoineen, jota olen pidempään miettiny ostavani. Koska muita patjavaihtoehtoja ei ollut, jouduin ostamaan kirahvikuosisen patjan, joka ei tod. ollut hitti kotona. Pedin laskettuani paikoilleen ei mennyt kuin muutama minuutti ja herra sisustussuunnittelija (lue Zen) terävine pikku leegoineen oli pistänyt kirahvikuosin uuteen uskoon. No, samaa mieltä mä siitä kuosista olin, en vaan hennonnut hampaineni sitä repiä ehommaksi. ;) Nyt patjaa koristaa sininen lakana joka on mycket bättre! =) Ostin reissulta myös naksun (meillä on yksi, mutta se on todella jäykkä ja kehno) ja sen kanssa ollaan nyt reenailtu.

Elviksen kanssa viime kevään tokossa tutustuttiin naksun alkeisiin ja se muisti hetken naksuttelun jälkeen, et tää oli tää juttu. Otettiin sitten Elpun kanssa kontaktia, joka sujui hienosti. Sen jälkeen otettiin maahanmenoa ja täytyy sanoa, et liri meinas housuun tulla sen tuokion aikana.. =D Otatin Elviksellä maahanmenoa, naksu selkäni takana (itse laittalla polvillaan istuen). Käsky, poika toimii, naksu ja palkka. Vaan... Muutaman kerran jälkeen Elvis alkoi mennä selkäni taakse ja siellä vasta naksun edessä meni maahan... Voi hessus et mulla oli hauskaa. En tiedä onko toi koira tyhmä vai viisas, mutta hupaisa pieni mies se on! En tiedä alkoko se sitten tekeen käskyjä naksulle?! Sivulletuloa otatin kanssa naksun avulla, se kun on Elviksestä se ei niin kiva juttu. Nyt ihme ja kumma Elvis teki innolla jopa sivulletuloa. Ehkäpä mun pitäs tehdä sitä sen naksun avulla. =)

Dean ja Zenin kanssa harjoteltiin yksittäin ihan vaan naksulle ehdollistumista. Kontakti, naksu ja nami, kontakti, naksu ja nami... Dean kanssa otettiin pari kertaa loppuun maahanmenoa, samoin Zenin. Niistäkin naksuttelu oli kivaa puuhaa. =)

Tänään sitten ollaankin lähdössä Urjalaan yhdistyksen järkkäämälle shelttileirille koko viikonlopuksi. Odottaen mukavaa touhuilua ja yhdessäoloa kavereiden kanssa. =D

Mukavaa viikonloppua kaikille!!! =D

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kehäketkuilua á la Zen

Oltiin Zemban kanssa tänään Koivukylässä match showssa ja treffaamassa Tuima-veikkaa. Ehdittiin hetki Zemban kanssa touhotella ihan kahdestaan ennen veikan ja perheensä saapumista. Zenillä oli alkuun vähän asenne et huudan ihan just, mut ehkä kun näki koirapaljouden, ei hennonut huutaa. =) Oli tosi reipas ja temputteli mielellään, taasen otettiin odotellessamme maahanmenoa ja ympärimenoa, Zenin bravuureita. ;) Ja sitten... Sitte Zemban silmät veti ihan ympyräisiksi; se näki Tuitsun! Tais se sen heti tunnistaa, siihen malliin se ponkas veikkapoikaa tervehtimään. =) Tuima oli just niin sulkku mitä se on ollu koko ajan. <3 Pieni kojootinpoikanen tuokin näytti olevan tällä hetkellä. Mulla vaan aina tulee niin mein Elvari mieleen Tuimasta; se koko, se ilme, se olemus, ne suukot.. <3 Siinä ne sit tohisteli, kaks Nappula-uroota. ;) Vähän piti välillä leikkiä ja sit välillä taas mameja komentaa antaa namia. Hassut pennut. =D

Kehäketkuilu sujui taasen hienosti. Zen malttoi seistä ja seistä ja seistä... Se ihan oikeesti tuntuu olevan luonnonlahjakkuus! Hieno pieni! Juostessa se tahtoi tänään vähän laukkailla ja komentaa mua antaan namia, mutta oikeen reippaasti meni. Häntä oli töttöröllään kohti taivaita, mut se on reippaan merkki (edelleen)! =D Oli vähän sukuvikaa toi lahjakkuus, komppuuminen ja hännäntöttöröinti; Tuima-veikka tuntu olevan samanmoinen luonnonlahjakkuus seisomaan, sekin komppus Kajsaa antaan namia juostessa ja häntä vispas niin ilosena. =D Ihanat pojat!

Tämä oli jälleen vähän erilainen match show, sillä tuomari otti ensin puolet ja sitten puolet pennuista "tarkasteltavaksi". Sitten otti molemmista ryhmistä jatkoon neljä ja niistä jatkoon päässeistä valitsi sitten neljä parasta. Zemba pääsi jatkoon omasta ryhmästään ja oli lopulta kaikkien pentujen 4.! Hieno Zemba!!! =)

Saatiin myös kirjallinen arvostelu, jossa oli viisi erilaista hymynaamaa, josta tuomari ruksaili sopivimman ja kirjoitti joihinkin kohtaa vielä sanoin lisää. Mä käytän nyt "näyttelyarvosteluasteikkoa", kun en niitä naamoja saa tähän. =)
Koiran yleisvaikutelma: Erittäin hyvä. Lisäkommentti; Ryhdikäs 4,5kk ikäinen.
Koiran liikkuminen: Erittäin hyvä. Lisäkommentti; Liikkuu sujuvasti. Taka-askel saisi olla pidempi.
Koiran luonne: Erinomainen. Lisäkommentti; Rohkea.
Koiran esiintyminen: Erinomainen.
Koiran ja ohjaajan yhteistyö: Erinomainen.

Tuomari kehui molemmat pojat erittäin reippaiksi ja rohkeiksi. Muutti kuulemma käsitystään rodusta (mikä lie ollut ennen tätä?!) nähtyään nämä kaksi. =D Joten ei ne vissiin pöllömpiä kakaroita olleet. =D

Kehäketkuilun jälkeen jäätiin vielä seurailemaan Tuiman lauman Kimun esiintymistä. Kerrassaan ihanan vilkas kaveri. =D Kiitos Tuitsu ja poppoo kivasta iltaseurasta! =)
Tässä muutama kuva veljeksistä, jotka napattiin.

Miten niin samiksia?!


Veljekset Tuima ja Zen sievästi vierekkäin


Suloiset pienet Nappulavaara-uroot 4,5kk; Tuima ja Zen


Muut kuulumiset nyt jääköön myöhemmäksi... pakko lähtees lenkittään vielä koko poppoo ennen unia. =D

tiistai 18. elokuuta 2009

Vattavaivat helpottaneet, rennosti aloitettu viikko

Heti alkuun se helpottavin ja mukavin uutinen; Elvarin vattavaivat helpottaneet! =D Eilen aamusta jo kakka taas normaalia, silti edelleen jatkettu riisi/liemi/kana-linjalla tota ruokavaliota, ihan varmuuden vuoksi. Canicuria on sitten saanut höysteenä joka aterialla. Namit olleet pannassa, josta tämä tättähääris ei ole oikeen tyksiny. Elvis ei oo koskaan oikeen ollu ruuan perään, leikkauksen jälkeen kyllä maistunnu pöperöt paremmin, mutta ei se sitä hinkumalla hingu. Mut jopas on riisi-kuuri saanu poikaan virtaa; se aamusella vinkuu ruokaa keittiössä ja syö sellasella vauhdilla pöperönsä ettei uskois. Jospa ne omat jokapäiväiset naputkin on taas tän väliaikaisen ruokavalion jälkeen pop! =) Kyllä on ihanaa, kun toisella olo helpottanut! =)

Sunnuntai-iltana reffattiin Tipin-poppoon kanssa. Jo oli taas sisaruksilla lystiä leikkiessä keskenään lenkin lomassa. Ne on vaan niin helyyttävän samanoloiset ja -näköiset. Kuin kaks marjaa; sillä erotuksella et toinen on tyttö ja toinen poika, toien merle ja toinen trikki. Mutta muuten <3

Eilen illasta lenkin jälkeen mentiin käymään mun äidin luona kylässä. Äiti ei ollutkaan vielä nähnyt laumamme nuorimmaista. Sanoin, ettei se enää mikään ihan pikku palleroinen ole, mutta äiteen mielestä se oli niiiin pieni pieni pentu! ;) (Zen on siis istuessaankin jo aika liki Elvarin korkunen). "Mummon" uudella pihalla oli kiva kakaroitten myllertää; muutama kukkapenkki meni uuteen uskoon, kun noi myyrys siellä, mut mummu se vaan nauro kakaroitten touhuille. Nähtiin sitten monia uusia ihmisiä (Zenille uusia) ja kolmikko kävi kaikki tervehtimässä reippaasti. =) Kolmisen tuntia ne jakso touhottaa siellä pihamaalla ees taas kirmaillen ja kukkapenkkejä uuteen uskoon pistäen. Kotiin päästyämme ne oli aikas väsyneitä pikku kavereita. =D

Viikko siis alkanut hyvin rauhallisesti. Tästä on hyvä jatkaa. =)

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Vattavaivaa, pallopelejä ja hyppypupunen

Ekaks Elvarin vatta-asiat. Eilen illasta pojulla tuli vielä ripulia, mutta tällä kertaa ilman verta! Ihanaa; mä olin niin onnellinen siitä normaalista ripaskasta, ettei tosi! =) Pienet on ihmisen ilot. =D Kova nälkä ois pojalla, mut aamupalaksi sai vaan riisiä ja keitinlientä höystettynä Canicurilla. ;) Maistu paremman puutteessa. Ekaa kertaa elämässään Elvari koitti mennä toisen kupille, nimittäin Zemban. Zemi ois jopa auliisti antanut pojan tulla kupilleen (kai se sääli vattapotilasta), mut ilkee emäntä puuttu peliin ja pisti sen poikki. Elmi-mies oli vähän vihasen näkönen mulle, mut minkäs teet?! Parempaan päin kuitenkin menossa (edelleen peukut pystyssä). Elvis on muuten normi ittensä; komppuu ja pallon kanssa hiippaa mun perässä, jos vaiks kävis flaksi et mä heittelisin sitä palloa. ;) Pikku tättähääris <3

Eilen illalla mentiin iltalenkille Maijun ja Lucan kans montulle. Luca ja Zen muisti kun muistikin edellis kerran leikit ja ne jatko niitä. Nyt tosin astumisleikit ei olleet niin intensiiviset, vaan montun alavassa maastossa oli kivempaa leikkiä hippaleikkejä. =) Kiitti Maiju ja Luca seurasta! <3

Tänään aamusta jouduttiin ällön sateen vuoksi perumaan lenkkireffit Marillan + tyttöjen sekä Ässien kanssa. =( No, me kipiteltiin sitten ominemme aamulla lenksu, jonka jälkeen oltiinkin ihan litsläts märkiä. =/ Sadetta pakoiltiin iltapäivään saakka, jolloin alko tuntuu et happi loppuu, jos ei päästä pihalle. Suunnattiin sitten isomummolaan Nukarille. Siellä vallan paistokin aurinko?! =D Hiphei, saatiin siis pikku lenkki tehtyä ja mummolan pihalla noi sit seuraavan parituntisen rilluttelikin. Paikalla oli "isosetä" Tuomo ja "pappa" Paavo leikittämässä. Lisäksi kyläilemässä mummon luona oli myös "isotäti" Marja vanhaherra Jeffin kanssa. Autosta päästyään kolmikko kävi tervehtiin suukotellen eka sedän ja tädin, sitten mentiin portaille vinkumaan, että mummoo pitää päästä moikkaamaan. Kun mummo oli moikattu sisällä, piti päästä takas ulos ja Elvari suorastaan säntäs vajalle pihan perälle, missä se ties et on SePallo! =) Ja tottahan paappa ja setä nyt palloa Elvarin, Deen ja Zemban kanssa pelas. =) Emäntä sai ihan rauhassa nauttia kaffestaan ja juoruilusta mummon ja tädin kaa ukkojen viihdyttäessä kolmen koplaa. =) Huhei, väsynyttä porukkaa oli kopla kun kotiinpäin lähdettiin. =) Nytkin ne vielä nunnusee tossa vieressä... =) Ja Elvari tosiaan oli sielläkin oma ittensä; villi ja valpas! (Ei oo ripuli vienny kaikkia voimia) =D

Ja sit mein hyppypupuun (siis tähän nuorimmaiseen)... Zen on nyt hoksannut tosissaan sängylle ja sohville hyppimisen autuuden. Enää ei ole Elvarilla ja Deellä pakopaikkaa meidän harvahampaan hyökkäyksiltä. ;) Zen hyppelee Deen perässä soffalle ja sänkyyn. Sain mäkin aamulla osani, kun PupuZeni hyppäsi sänkyyn herättämään mut aamusuukoillaan. <3 Ihana herätys; kolme karvatassua lipomassa naamaa huudellen "Herää jo, herää jo!" =D Vaan kaikista mielusin uusi leikki Zenillä on "maastoudu sänkyyn"-leikki. Se hyppää sänkyyn, se haukahtelee muutamat kerrat, menee matalaksi ja maastoutuu, odottaa jotakuta poloista hyppääväksi ja hyökkää, kun saa sen poloisen ressun (useimmiten se on Dea-reppana) houkuteltua "kutsuhuudoillaan" saaliikseen. Mä en osaa selittää, mut voin kertoa, että se leikki näyttää hupaisalta! =D Muutaman kerran olen minäkin "uhriksi" joutunut, eli olen mennyt kuikkimaan mitä tekee ja käynyt sitten sängynreunalta kuikkimassa "maastomiestä"; voi hesus kun siitä on hauskaa "säikäyttää" hyökkäämällä, heiluttamalla häntää ja sitten vielä suukottelemalla! <3

Kyl mä taas sanon kuin ankeeta ois elo ilman näitä päivänsäteitä... <3